Mitä minä voin tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi? Lapsikin sen tietää!

Mitä minä voin tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi? Lapsikin sen tietää!

Lue vastaleivotun ympäristökasvattaja Markku Hukarin blogi ilmastonmuutoksesta!

Tässä vaiheessa kaikki ovat jo samaa mieltä: Ilmastonmuutos on totta ja ihmiset ovat teoillaan vaikuttaneet tilanteeseen. Euroopan parlamentti julisti taannoin ilmastohätätilan ja joka puolelta kuulee samaa viestiä. Tiedon puute ei voi olla enää syy välinpitämättömyyteen.

Meillä on vain yksi maapallo, jossa on rajallisesti tärkeitä resursseja. Ihmisten määrä pallolla lisääntyy edelleen. Kaikki tarvitsevat asioita selvitäkseen: Ruokaa, vettä ja suojaa. Ja eläessään kaikki ihmiset jättävät ekologisen jalanjäljen.

Mutta me suomalaiset ollaan esimerkillistä porukkaa!? Vai ollaanko?
”Meidän suomalaisten tekemisillä ei ole väliä, koska Kiinassa, Intiassa, ja kaikki muut blaa blaa…”

Suomalaisten ekologinen jalanjälki on maailman suurimpia. Jos kaikkien ekologinen jalanjälki olisi yhtä suuri kuin suomalaisten, tällä väestömäärällä tarvittaisiin kuulemma noin 4,5 maapalloa tyydyttämään ihmiskunnan tarpeet.

Senpä takia meidän jokaisen kannattaa näyttää mallia ja hoitaa vähintään oma tonttinsa. Kannattaa muuttaa tapojaan. Heti nyt! Mieluiten jo eilen.

Ajattelepa näin: Ihminen on laumaeläin:

”Jonkun pitäisi tehdä jotain.”

”En minä tee sitä, kun ei kukaan muukaan tee.”

”Kyllä kai joku sen siivoaa -Ei minun tarvitse!”

”Kaikki luulee, että joku muu tekee”

”Jos kukaan ei tee mitään, niin mitään ei tapahdu.”

 

Hoidetaan me asiat hyvin, niin se hyvä leviää:

”Jos tuokin, niin kyllä minäkin!”

”En kehtaa olla tekemättä niin, kun nuokin tekee niin…”

”Me kaikki tehdään näin –miksi et sinäkin?”

”Tuo näyttää olevan se tapa jolla asiat nyt hoidetaan…”

Toimin Luontokoulussa ympäristökasvattajana. Luontokoulussa opetellaan mm. miten ”suuret systeemit” maapallolla toimii, ja mikä ihmisen paikka on tässä kokonaisuudessa. Kevättalvella 2019 kysyin luontokoulun kummiluokilta: ”Mitä minä voin tehdä ympäristön hyväksi?”

Oheisessa sanapilvessä on suomenkielisten luokkien kommentteja asiaan. Aika hyvä!? Lapsikin sen tietää!

Jalanjäljissä lasten kirjoittamia ajatuksia:

En ole nirso, vähemmän pillejä, ostan isona sähköauton, pissaan metsään, en jätä ruokaa, en osta krääsää, olen ystävänä luonnolle, en roskaa luontoa, joulupukki tulee porolla, syön lähiruokaa, en mieti jääkaappi auki, en revi oksia, älä kaada puita, käytän lahjakasseja, matkustan junalla, kierrätän, en jätä koneita päälle, en syö pikaruokaa, käytän vähemmän muovia, suljen TV:n kun menen pois, kierrätä pullot, säästän sähköä, en revi kaarnaa, syön eilisen ruoat ensin, jne

 

 

 

Nuo kaikki jutut yllä ovat ihan selkeitä. Jokainen tietää miten hommat hoidetaan, ellei ole elänyt ihan tynnyrissä?  Vai?

No miksi en sitten toimisi oikein?

1. Enhän minä ihan tyhmä ja tietämätön ole? Vai?

  1. Olen ehkä vähän itsekäs, turhamainen ja ylpeä: ”Olen ansainnut tämän lomalennon, tykkään kimaltavista asioista.”
  2. Olen kateellinen: ”Naapurillakin on sellainen, niin minäkin haluan sellaisen. Seppo-Irmeli laittoi rantakuvan someen, minunkin pitää päästä Balille ottamaan sellainen kuva!”
  3. Välillä olen vihainen: ”Ärsyttää ja väsyttää, ja KPV hävisi: Heitän roskan maahan ja kaasutan kotiin, niin että savu nousee renkaista!”
  4. Olen laiska: ”Ei jaksa kantaa roskapussia!”
  5. Ahne: ”Haluan myös tuon asian, YOLO; ”
  6. Ylensyön: ”Iso annos maksaa vain euron enemmän. Syön nyt itseni turvoksiin, koska en tiedä milloin saan seuraavan kerran ruokaa.”
  7. Himoitsen: ”Herkkua ja hiprakkaa! Onhan perjantai!”

Tuossahan nuo oli jo antiikin ajoilta tutut seitsemän plus yksi kuolemansyntiä. Ekologinen jalanjälki kasvaa kun välttämätön ei riitä. Kun syö ja kakkii, muttei pyyhi.

Markku Elban luontokoulusta